Developed in conjunction with Joomla extensions.

Annan tarinoita juhlimisen keskeltä...

Olin äskettäin juhlistamassa sukuni uusinta tulokasta. Pitkä pöytä oli katettu kauniisti ja sen ympärillä istui eri-ikäisiä setiä, tätejä ja serkkuja. Seurueen huomion keskipisteenä oli pieni tyttövauva, joka oli valloittanut kaikkien sydämet suurilla silmillään. Pöydän toisessa päässä lähes yhdeksänkymmenvuotias isotäti kertoi tarinoita omista vanhemmistaan. Vaikka sukujuhlat saattavat joskus tuntua rasittavilta, yhteiset hetket ovat ainutlaatuisia ja siksi arvokkaita. 

Helsingin vapaaseurakunnassa, Annankadun ja Ratakadun kulmauksessa, vietetään myös eräänlaisia sukujuhlia joka sunnuntai, kun vietämme jumalanpalvelusta. Tähän suureen sukuun ovat kaikki tervetulleita! Kuten sukujuhlissa, myös seurakunnassa meitä on erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä ja olemme kaikki hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Meillä on jokaisella omat perheemme ja sukumme. Kuitenkin olemme kaikki Jumalan perhettä ja Helsingin vapaaseurakunta on tavalla tai toisella muodostunut meille kodiksi.

Olen ollut vasta viitisen vuotta vapaaseurakunnan toiminnassa mukana, muttatunnen jo sukurakkautta Helsingin vapaaseurakuntaa kohtaan. Iloitsen tästä seurakuntaperheestä, johon saan kuulua. Olen ylpeä hienosta kirkkorakennuksesta. Iloitsen pitkistä perinteistä, mutta myös muutoksen tuulista. Kun istun jumalanpalveluksissa ja näen kaikki tutut ja tuntemattomat kasvot, olen ylpeä tästä suuresta ”suvusta”.


Kun kävin ensimmäisiä kertoja vapaakirkolla, nautin tilaisuuksista, mutta tunsin itseni auttamattoman ulkopuoliseksi, vaikka olin mukana oman ikäisilleni suunnatussa toiminnassa. Ulkopuolisuuden tunne tekee kipeää. Onneksi jaksoin käydä vapaakirkolla, sillä sain lopulta hyviä ystäviä seurakunnan kautta. 

Jumala johdatti minut tähän seurakuntaan juuri silloin, kun sitä tarvitsin ja ajelehdin seurakunnattomana. Nyt saan tuntea, että minä kuulun jonnekin, minulla on juuret Helsingin vapaaseurakunnassa ja tämä seurakuntaperheen keskellä on hyvä kasvaa. Parhaita hetkiä seurakunnassa ovat ne, jolloin olemme kokoontuneet jumalanpalvelukseen kohtaamaan taivaallista Isäämme ja Pyhän Hengen kautta saamme kokea olevamme yhtä perhettä.

Olen huomannut, että tärkeintä sukujuhlissa ei ole se, miten hienosti juhlat on järjestetty ja sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan. Tärkeintä on se, että sukulaisilla on hyvä olla toistensa kanssa ja tunnelma on aito ja välitön. Luulen, että sama pätee myös seurakunnan tilaisuuksiin. Meistä jokainen varmaan omalta osaltaan vaikuttaa siihen, millaisiksi seurakunnan ”sukujuhlat” muodostuvat. 

Seurakunnan tilaisuuksista, meidän ”sukujuhlista” kaikkein rakkaimpia minulle ovat olleet seurakunnan joulujuhlat. Tänäkin vuonna joulujuhla oli unohtumaton. Kirkkosali oli täynnä ihmisiä, lapsia, nuoria, perheellisiä, perheettömiä ja uskollisia vanhempia seurakuntalaisia.  Oli hienoa yhdessä hiljentyä ja riemuita joulun sanoman äärellä. Lasten Jippii-kuoro sulatti sydämet ja saimme nauttia myös seurakuntakuoron lauluista sekä laulaa jouluisia yhteislauluja Major Big Bandin ja laulajien säestyksellä. Näytelmiäkin nähtiin ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Tilaisuuden jälkeen pääsimme vielä syömään herkullista riisipuuroa. 

Joulujuhlan jälkeen oli todella kiitollinen ja siunattu olo. On ilo kuulua tällaiseen seurakuntaperheeseen! Tahtoisin nähdä myös uusien ihmisten löytävän tiensä tänne, kenties astuvan yhtä epävarmoina kynnyksen yli, kuten minäkin aikoinaan. 

Vapaakirkon ovi on avoinna sunnuntaisin yhdeltätoista, kun vietämme jumalanpalvelusta. Tervetuloa sukujuhliin! 

 

Anna Kangasjärvi