Developed in conjunction with Joomla extensions.

Seurakuntamme jäsenen ja Suomen Vapaakirkon lähetysjohtajan Richard Brewisin pitkä ura raamatunkäännöstyössä sai huikean päätöksen Borneossa...

Usain Bolt kuulemma taittaa 50 metrin matkan 5,47 sekunnissa – minulla se kesti 30 vuotta. Sunnuntaiaamuna 18.8 seisoin Borneon saarella sijaitsevan Tenomin kaupungin St. Anthony’n kirkon sisäänkäynnissä ja odotin merkkiä lähtöön.  En ollut yksin tällä matkalla. Edessäni ja takanani seisovaa kahtatoista kansallispukuihinsa somistautunutta timugonilaislasta jännittää. Niin minuakin. Kulkueeseemme kuuluu myös johtaja ja neljä kantajaa – ja yksi uusi Raamattu.

Edessä on 50 metrin kävely kohti kirkon alttaria, jossa odottaa piispa ja pappeja. Oikealla puolella seisoo nuorten kuoro ja vasemmalla tusinan verran teini-ikäisiä, jotka avustavat jumalanpalveluksessa. Saatuaan merkin juhlan johtajalta kaksi nuorukaista kumartaa piispalle ja lähtee kävelemään kohti meitä. Samanaikaisesti noin tuhannen läsnä olevan päät kääntyvät kohti meitä, kun vasemmalla puolellani oleva gong-orkesteri paukahtaa käyntiin kumisuttaen tuttua timugonilaista ding-dong-ding-dong rytmiä.

Nuorukaiset saapuvat eteemme. He sytyttävät kaksi isoa kynttilää ja kääntyvät ja alkavat hitaasti kävellä takaisin kohti kirkon etuosaa. Kulkueemme nytkähtää liikkeelle. Edessä seurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja – hän on minun timugonilainen sukulaiseni, siskoni poika – johtaa meitä. Sitten kuusi lasta kahdessa rivissä ja heidän takana juhlan keskipiste – upouusi Raamattu timugonin kielellä. Raamattua kannetaan juhlallisesti kukkien ympäröimänä kantotelineellä.  Sitten minä ja takanani vielä kuusi lasta.

Vihdoin on minun vuoroni ottaa ensimmäinen askeleeni ja pian koko ryhmämme liikkuu juhlallisesti rytmikkään musiikin tahdissa – ding-dong-ding-dong… Tätä musiikkia olen kuullut yli kolme kymmentä vuotta. Gong-musiikki on tärkeä osa timugonien kulttuuria – sitä soitetaan aina kun on juhlan aihetta. Parempaa tahdittajaa ei olisi voinut olla – timugonilaiset miehet soittamassa omilla perinteisillä instrumenteilla omaa kansanmusiikkia. Pitäisikö minun hyppiä vai tanssia riemusta? Voisin kyllä, mutta yritän keskittyä edessä olevaan tehtävääni.

Yhtäältä tuntuu, että tämä matka on kestänyt ikuisuuden, toisaalta kuin vain lyhyen hetken. Vuonna 1983 Kielo, Johanna (2v) ja minä, muutimme Tenomiin aloittamaan kielentutkimustyötä timugonilaisten parissa. Silloin emme tienneet, kauanko saamme asua siellä. Jotkut viisaammat neuvoivat meitä kääntämään mahdollisimman nopeasti, koska aikamme tässä maassa olisi rajattu. Näin ei käynyt. Saimme asua peräti 15 vuotta Borneolla ja tehdä työtä rauhassa. Uusi testamentti julkaistiin vuonna 1998 ja nyt on vuorossa koko Raamattu.

Kävellessäni eteenpäin huomaan timugonilaisia ystäviä matkamme varrelta. Heitä on vanhempia ja nuorempia. Siinä on eläkkeellä oleva kulttuuriministeri, jonka vaimolle Kielo opetti englantia. Siellä on entinen kotiapulaisemme, joka hoiti lapsemme ja jolla on nyt kuusi omaa lastaan. Oikealla huomaan miehen, joka käänsi osan Uutta testamenttia, mutta lopetti kun työ aiheutti hänelle kovia päänsärkyjä. Silmämme kohtaavat ja hänen hymynsä kertoo minulle ”Hienoa, se on nyt ohi.”

Saavumme kirkon etuosaan ja edellisen päivän kenraaliharjoituksen koreografia laitetaan täytäntöön. Nuorukaiset siirtyvät sivuun ja ensimmäinen lapsiryhmä vasemmalle. Raamattua kantavat miehet pysähtyvät edessäni ja kakkien katseet kiinnittyvät minuun. Takanani olevat lapset siirtyvät oikealle. Kun siirryn Raamatun eteen, yhtäkkiä musiikki loppuu. Tulee hiljaisuus. Käännyn kohti juhlayleisöä ja otan kannetun Raamatun kantotelineeltä ja nostan sitä korkealle kaikkien nähtäväksi.

Edessäni kirkon etupenkillä istuu kaksi eri ryhmää. Vasemmalla puolellani on neljä timugonilaista – yksi nainen ja kolme miestä. Nainen on Silipah Majius – koko projektin päämoottori. Hän on ollut mukana projektissa yhtä pitkä kuin me. Hän on nyt 48-vuotias ja on antanut enemmän tälle työlle kuin me. Hän on ollut naimisissa tämän työn kanssa, eikä ole sen tähden perustanut perhettä. Siinä on sitoutumisen esimerkki meille kaikille. Hänen vierellään istuvat kaksi muuta kääntäjää Jimmy Jawatah ja Justin Abus. Jimmy on musiikillisesti lahjakas ja sävelsi ja sanoitti ensimmäisiä timugoninkielisiä hengellisiä lauluja jo 1980-luvulla. Hänen laulujaan laulettiin tässä juhlassa useita. Jimmy käänsi Psalmit ja kuinka sujuvasti hän onkaan tulkinnut Daavidin tunteita omalle äidinkiellelleen! Neljäs ihminen on nuori mies nimeltä Ronnie Bahan. Hän liittyi käännöstyötiimiin pari vuotta sitten ja kirjoitti tietokoneelle koko Raamatun tekstin. Hän on ilmiömäinen laulaja ja lauluntekijä ja edustaa tulevan sukupolven johtajia.

Oikealla puolella istuu yksi malesialainen ja kaksi suomalaista. Malesialainen mies on Yhtyneiden Raamattuseurojen (UBS) käännöskonsultti Tri Daniel See. Hänen kauttaan Malesian Raamattuseuran apu ja rohkaisu on kanavoitu timugoneille. Hänen vieressään istuu pastori Hannu Hirvonen, Helsingin vapaaseurakunnan johtaja. Hehän lähettivät meidät Borneolle vuonna 1982 ja ovat olleet meille vankka tuki ja esirukoilija alusta loppuun saakka. Se, että ystävämme, kollegamme ja pastorimme on täällä tänään tässä juhlassa, on osoitus seurakuntamme sitoutuneisuudesta. Hienoa! Kiitos Jumalalle teistä jokaisesta. Kiitos myös Rauman vapaaseurakunnalle, joka kannatti projektia vuosina 2006-2012. Toinen suomalainen on oma puolisoni, Kielo. Hänen pitäisi olla tässä vierelläni nyt kanssani nostamassa tätä Raamattua seurakunnan edessä, mutta täällä Aasiassa asiat tapahtuvat paikallista kulttuuria noudattaen.

Tämän silmäilyn jälkeen käännyn ympäri ja luovutan ensimmäisen timugoninkielisen Raamatun  seurakunnan vanhimmiston puheenjohtajalle. Kädet vapisten hän ottaa sen minulta kevyesti, kääntyy 90 astetta ja ojentaa sen piispalle.  Piispa ottaa sen häneltä, tekee ristinmerkin sen päällä ja ojentaa sen sitten yleisöä kohti. Juhlaväki taputtaa ja huokaan helpotuksesta. Se on nyt ohi.

50 metrin kävelyni koreografioineen on kestänyt noin kaksi ja puoli minuuttia – tai 30 vuotta. Mutta eihän tämä ollutkaan pikajuoksu vaan maraton. Työ on nyt todella ohi. Jumalan sana on nyt ilmestynyt timugoneille – alusta loppuun saakka. Jumalan armosta tällainen päivä on meille suotu.

Richard Brewis